Kasvun vuosi

Tämän vuoden viimeinen päivä. Vuosi, jota en unohda ikinä. Olen kasvanut ihmisenä miljoona kertaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Olen ollut onnellinen. Tai ainakin luulin olevani. Nyt tiedän, että olen ainoa, joka voi tehdä minut onnelliseksi.

Olen ollut surullinen. Ja opin, että ainoastaan ystävät (ja äiti, maailman paras äiti onkin), pystyvät nostamaan minut takaisin jaloilleni.

Annoin anteeksi ihmiselle, joka satutti 

minua enemmän kuin kukaan ikinä.

Olen ollut liian kiireinen. Opin käyttämään ajan paremmin. Nyt tiedän, milloin pitää rauhoittua. 

Olen oppinut ajattelemaan enemmän muita ihmisiä. Nyt sydämestäni riittää kaikille palanen. Kiitos tästä kuuluu eräälle tärkeälle.
Olen ollut liian katkera. Annoin anteeksi ihmiselle, joka satutti minua enemmän kuin kukaan ikinä. Enkä koskaan enää halua olla katkera.

Lopetin tupakanpolton, vaikka ennen luulin, että polttaminen parantaa itsevarmuuttani. 

 
 En luottanut itseeni. Nyt tiedän, että voin tehdä elämässäni asioita, mitä MINÄ itse olen aina halunnut tehdä. 

Opin juoksemaan, vaikka ennen luulin vihaavani sitä. Lopetin tupakanpolton, vaikka ennen luulin, että polttaminen parantaa itsevarmuuttani.

Opin nauttimaan työstäni. Pitkät piuhat, mutta vuosi siihen meni, että tajusin kuinka hyvässä firmassa olen töissä. Ja työkaverit ovat parhaimpia ikinä.

Opin rakastamaan aikaisempaa elämääni ja luottamaan tulevaisuuteen. Ja ennen kaikkea, nyt osaan maalata seiniä pirun hyvin. 

Tässäpä idolini vuosien takaa. Ja edelleen Kaija vaan rokkaa. 

Hyvin, hyvin rakas ystävä omisti tämän biisin minulle. Menin sanattomaksi.

P.S. En tee uuden vuoden lupausta, koska teen jo kaikkea mitä haluan. Toivon vain, että ensi vuosi olisi edes puoliksi niin hyvä kuin 2011!

Terveisin Vera, joka maalasi vuoden sisällä kaksi kämppää, lähes yksin. Noin 170 neliötä.

Joulu on taas, Joulu on taas... paitsi 8500 lapsella

Lisää kuvateksti

Tahtoisin opettaa tyttärelleni pari asiaa joulusta. Haluan, että hän osaa arvostaa joulussa oikeita asioita. Haluan, että hän oppii antamisen ilon.

Meillä ei hukuta tänään lahjoihin, vaan keskitytään siihen mikä on kaikkein tärkeintä.

Lahjoista saa ja pitääkin iloita, mutta annetaan se ilo myös muille. Pelkästään Helsingissä on noin 8500 lasta ja nuorta lastensuojelun piirissä.

Lahjoita joulumieltä, vielä ehtii!

Viettäkää lämmin joulu läheisten seurassa. SE on kaikkein tärkeintä.

Hyvää joulua!

Vera

Kolme luottoa=avain onneen

Onnellisuutta on vaikea määritellä, koska jokainen kokee sen eri tavalla. Jokaisella on omat tärkeät juttunsa.

Elämässäni on paljon asioita, kuten perhe, ystävät ja koti, mitkä tekevät minut onnelliseksi.

Kuitenkin, näiden kliseiden jälkeen, naisen kolme tärkeintä avainta parempaan elämään ovat ehdottomasti luottokampaaja, luotto-autokorjaamo ja luottosuutari. 

Uskomatonta mutta totta, olen löytänyt nämä kaikki ennen kuin täytän kolmekymmentä. 

Seuraavaksi silkkaa mainontaa:

Kampaaja, jonka luokse voin mennä eikä hiuksista tarvitse vaihtaa sanaakaan:

Mari Pihlajamäen Justusta

Autokorjaamo, missä rakastetaan autoja, ei rahaa:

Tattarisuon Autokorjaamo

Suutari, joka arvostaa kanta-asiakasta. Ja kenkiä:

Forumin Suutari

Ei muuta.

Vera

Tämähän vaatii ihan blogimerkinnän

Mehän ollaan melkein julkkiksia! Muhahah! Hyvä me!

Ammattilaiset asialla

Tosin, kaveri puhuu puhelinmallista vaikka kyseessä oli tietty väri. Mutta kuitenkin, tilanne oli hyvinkin koominen. :D

Vera

Skarppaa, älä karppaa

Onkohan kulunut viikkoakaan sitten kevään, etten olisi kuullut tai lukenut sanaa karppaus.

Kun täytin 25, huomasin vyötärölläni uhkaavasti kasvavat jenkkakahvat. Olen vieläkin sitä mieltä, että ne ilmestyivät kuin tyhjästä, yhden päivän aikana. Tajusin, että en voi syödä enää mitä tahansa. Parikymppisenä saatettiin ystävän kanssa syödä paketillinen paahtoleipää eikä tuntunut missään. Myös hiilaripitoiset juomat olivat merkittävä osa viikonloppua. Puhumattakaan sokerista.

Vuosien varrella olen oppinut tuntemaan kroppani. Sen takia olen jättänyt ne ruoka-aineet pois, joiden tiedän aiheuttavan enemmän haittaa kuin nautintoa.

Nyt jos söisin YHDEN paahtoleivän, aamulla peilistä tuijottaisi turvonnut pullahiiri. Sen takia olen vältellyt vehnätuotteita jo pari vuotta. Vaaleaa leipää en ole syönyt moneen vuoteen. Sen sijaan ruisleipää en jätä koskaan.

Pidän paljon lihasta, ja ravintolassa syön sellaisen lähes aina. Noin vuosi sitten tilasin kokeilun vuoksi aterian ilman perunaa. Sen jälkeen olen aina syönyt pihvin salaatilla. Mahtavinta on se, että tämän jälkeen olen voinut syödä lounaalla ravintola-annoksen pihvillä, tuntematta oloani väsyneeksi ja turvonneeksi. (Activia! Hemmetin mainos.)

Meillä syödään tummaa pastaa, koska se
on parempaa. Ja terveellisempää.

Olen aina ollut tarkka omasta painostani, koska jo pari liikakiloa vaikuttaa mielentilaani. Tulen kärttyisäksi akaksi, joka tiuskii kaikille. Vuosien varrella olen oppinut tuntemaan kroppani. Sen takia olen jättänyt ne ruoka-aineet pois, joiden tiedän aiheuttavan enemmän haittaa kuin nautintoa. Tiedän myös sen, että joskus voin herkutella, koska kulutan ylimääräiset urheilulla.

Markkinoille keksitään humpuukiroskaa 

laihduttamisesta niin kauan, kun lihavat ihmiset vain valittavat liikakilojaan.

Surullisinta karppauksessa on se haloo, mikä siitä on noussut. Nyt ihmiset kuvittelevat, että hiilaripaastojen avulla kilot tippuvat taianomaisesti. "Hei, mä alotin just karppaamisen! Viimeksi lähti viisi kiloa, mutta ne tuli takaisin aika äkkiä. Nyt mä meinaan pudottaa kymmenen! ". NO HYVÄ. Tällä kertaa onnistut varmasti...
Jos tähän maailmaan olisi keksitty jokin ihme lääke tai tapa, joka pitää kropan kunnossa, käyttäisin sitä aivan varmasti. Jos karppaus olisi vastaus paino-ongelmiin niin HALLELUJA, olisimme kohta kaikki laihoja.

Markkinoille keksitään humpuukiroskaa laihduttamisesta niin kauan, kun lihavat ihmiset (millään tavalla heitä väheksymättä, lihavat ovat lepposia) vain valittavat liikakilojaan, uskovat poppakonsteihin ja eivät muuta elämäntapojaan pysyvästi.

Eräs hyvin viisas nainen keksi karppaukselle vastahyökkäyksen, nimittäin skarppaus. Mietin pitkään, mitä se voisi tarkoittaa ja sitten välähti: Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, ainoastaan liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla voi saada sellaisen vartalon, mihin ITSE on tyytyväinen. Eikä myöskään riitä, että salilla rehkitään muutama viikko ja hiilarit jätetään kuukaudeksi. Muutokset on oltava pysyviä, koska lihakset unohtavat treenin nopeasti, ja kilot tulevat jokaisen hiilaripaussin jälkeen rytinällä takaisin.

Älkää syyttäkö perunaa kiloistanne.

Vera

Minä ja iPhone

On matkapuhelimia ja sitten on iPhone. –Asiakas

Kun iPhone 4 julkaistiin, olin hämmentynyt sen suuresta suosiosta. Mielestäni oli typerää maksaa 600–700€ kännykästä, kun pari sataa euroa halvemmalla sai ihan yhtä hyvän puhelimen. Tosin ilman omenaa.

Nauroin sisäisesti niille, jotka halusivat iPhonen vain sen takia, koska... no, koska se on iPhone. Hauskinta oli nähdä näiden asiakkaiden ilmeet, kun kysyin kumman koon haluat tai oletko jo vaihtanut sim-kortin micro-simiin. Mitä, mikä micro?
Käännytin monta asiakasta Android-käyttöjärjestelmälliseen, koska näin he saivat samat ominaisuudet ja säästivät rahaa.

Toinen asiakasryhmä oli ottanut selvää iPhone 4:sta, heillä oli iPhone 3:nen tai Macin kone käytössä. Heille oli usein täysin turha edes mainita muita puhelimia. Sen piti olla iPhone, koska... no, se on iPhone. Kysyin usein, ihan omasta mielenkiinnosta, miksei joku muu puhelin. Yleensä vastaus oli hyvin olematon, mutta joillekin Macin ja iPhonen synkronoinnin helppous vaikutti päätökseen. Annoin mielessäni heille luvan ostaa iPhonen, koska näinhän asia on: Ompun laitteet juttelevat loistavasti toistensa kanssa.

Meillä oli tällainen 90-luvulla! :D

Minun ja iPhonen suhde on kuin surkea romanttinen komedia.




Miten Apple on voittanut niin monen ihmisen puolelleen? Miten se onnistui käännyttämään suomalaisia, ikuisia Nokian kannattajia?
Apple on osannut markkinoinnin aina, ja siihen on varmasti käytetty rahaa enemmän kuin Suomen valtiolla on koskaan ollut varallisuutta. Uskon, että mainonnassa on menty niinkin pitkälle, että muutama nörtti on palkattu puhumaan Ompun puolesta.

Applen syntyminen on tarina, jollaisia tapahtuu kerran vuosituhannessa. Joku tyyppi, joka käy kerran viikossa suihkussa ja käyttää kamaa, keksii tuotteen AUTOTALLISSA ja kertoo siitä toiselle kaverinörtilleen. Yhdessä monen muun osaavan ihmisen kanssa he rakentavat yhtiön, joka on tänäpäivänä rikkaampi kuin Yhdysvallat. Vertailuna vielä, Apple voisi ostaa Nokian kolme kertaa – pelkkää käteistä käyttäen.

Minun ja iPhonen suhde on kuin surkea romanttinen komedia. Aluksi nainen ja mies vihaa toisiaan suunnattomasti. Jatkuvan piikittelyn jälkeen parin on jostain syystä pakko tutustua paremmin. Sitten he ihastuvat ja rakastuvat. 

Otin iPhonen käyttööni noin kuukausi sitten, koska työn puolesta oli "pakko". En vieläkään pidä siitä, että Apple sulkee järjestelmänsä muilta ja sitoo iPhonen iTunesiin. Parhaalta paraatipaikalta olen myös nähnyt, kuinka epäkuluttajaystävällinen Applen huoltojärjestelmä on.

Mutta silti, ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa tunnen, että puhelimeni on henkilökohtainen. Ja se on paljon.

Vera

Piikkaripainajainen

Ne kuuluvat ihmisen perustarpeisiin ja jokainen meistä käyttää niitä lähes päivittäin. Niitä on varmasti yhtä monta erilaista kuin on ihmisluonteitakin. Joku tykkää lämpimistä, toinen käyttää korollisia ja kolmannelle mukavuus on kaiken a ja o. Kengät! Oikein.

Itse olen fanaattinen korkokenkien käyttäjä. Käytän niitä päivittäin talvella, kesällä, sateella, jäätävässä kylmyydessä. Lähes aina. Silloinkin, kun mukavuusaste laskee huomattavasti. Mutta ei haittaa. Rakastan niitä, koska ne ovat osa minua. Mielummin jatkan korkkareiden käyttöä, kun seurustelen liian lyhyen miehen kanssa, esimerkiksi. 

"Onhan tässä ollut jo kolmisen sataa vuotta aikaa harjoitella kenkien valmistusta.

Mutta mutta. En voi käsittää, en vain voi käsittää, miten voi olla niin vaikeaa valmistaa kestäviä kenkiä. Kenkäteollisuuden sarjatuotanto aloitettiin jo 1700-luvulla, jolloin myös avattiin ensimmäinen kenkäkauppa. Ekat korkkarit keksittiin jo 1500-luvulla. Joten onhan tässä ollut jo kolmisen sataa vuotta aikaa harjoitella.

Ostin viime talvena saappaat, joista pulitin yli 150€. Laitoin ne uudestaan jalkaan tämän syksyn ensimmäisissä vesisateissa. Sain kiroilla koko päivän litimärkiä sukkia. Suutari ei voinut tehdä popoille enää mitään, nahka oli niin pahasti vaurioitunut. Kenkäliikkeessä pyöriteltiin päätä ja pahoiteltiin. Sanoivat, että näitä saappaita ei olisi saanut käyttää sateella...???? Olisi tehnyt mieli karjua myyjän korvaan: "NÄMÄ OVAT TALVISAAPPAAT, JA YLEENSÄ TALVELLA ON LUNTA. TIESITKÖ, ETTÄ LUMI KOOSTUU POIKKEUKSETTA VEDESTÄ???" Mutta hillitsin itseni. Ja näitä tarinoita riittää vaikka kirjaksi asti.

"Näen sieluni silmin valkoiset  

piikkarisaappaat, joiden 

korkojen  

tekonahka on irronnut 

banaanin kuoren tavoin.

En voi sietää sitä, että kenkien korkolaput näyttävät siltä, että niillä on juuri kävelty miinakentän läpi. Kun ostan kengät, käyn vaihdattamassa laput viimeistään viikon päästä tai viiden käyttökerran jälkeen. Kun shoppailen kenkiä, lasken aina lappujen vaihdon alkuperäisen hinnan päälle. Olen myös erään suutarin "kanta-asiakas": käyn siellä vähintään kerran kuukaudessa. 

Uskokaa vain, kulahtaneet kengät pilaavat kokonaan uskottavuuden. Näen sieluni silmin valkoiset piikkarisaappaat, joiden korkojen tekonahka on irronnut banaanin kuoren tavoin. Korkolaputkin ovat kuluneet jo ajat sitten, ja sen seurauksena metalli viiltää lattiaan karmivan äänen. Hrrrrr... yök.

Ymmärrän korkolaput ja niiden kulumisen. Mutta en ymmärrä sitä, että kengät ovat yhden käyttökauden jälkeen roskiskamaa. Tai viikon päästä niissä on reikä. Toinen tarina kerrottavaksi.

Jos joku tietää merkin tai liikkeen, josta on löytänyt lähes poikkeuksetta hyviä, kestäviä sekä korollisia kenkiä, Olethan niin kiltti ja kerrot sen minulle. :)

Vera

Järkyttäminen markkinointia parhaimmillaan

Helsingin Kalliossa komeilee tämä talon kokoinen mainos, jossa kehotetaan naimisissa olevia hankkimaan salasuhde. Itseasiassa kyseessä on aivan tavallinen deittipalvelu, missä sinkutkin voivat etsiä seuraa.

Haluaisin todella jutella ihmisen/ihmisten kanssa, jotka ovat keksineet markkinoida palvelua näin. NEROKASTA! 

Tämän mainoksen perimmäinen tarkoitus ei varmasti ole se mitä siinä suoraan sanotaan. Sen tarkoitus on herättää huomiota.

Tässä tapauksessa 

ohikulkija on 

luultavasti soittanut

lehteen ja tadaa! 

"Kehottavat nyt naimisissa olevia ihmisiä pettämään kumppaneitaan!" Ihmiset järkyttyvät tämän kaltaisista aiheista ja sitä käytetään markkinoinnissa häikäilemättömästi hyväksi. Tässä tapauksessa ohikulkija on luultavasti soittanut iltapäivälehteen ja tadaa! Mainoksen arvo tuplaantuu seuraavana päivänä median - ja sen ohikulkijan- ansiosta.

Kaikki sympatia toki heille, joiden aviopuolisot ovat tämän mainoksen myötä käyttäneet palvelun tuotteita. Mutta ikävä kyllä, ihmiset pettävät ilmankin mainontaa, jos vain tahtovat. Todennäköisesti ne, jotka ovat kykeneväisiä pettämään, ovat jo löytäneet vastaavanlaiset palvelut. Ja he, jotka vasta harkitsevat, löytävät varmasti palvelun sivuille myös ilman tätä mainosta. 

Vera

13 vuoden vankeus loppui!

Muistan ensimmäisen polttamani tupakan kuin eilisen. Olin silloin seiska-luokalla, kun ystäväni tarjosi sätkän, joka oli pakko ottaa vastaan. Ainakin silloin se tuntui siltä. Olisin ollut porukan luuseri ilman tupakkaa. Sytytin röökin ja vedin savut keuhkoihin. Mulle kävi just niin kuin monelle muullekin: meinasin tukehtua yskäkohtaukseen. Maku oli hirveä, mutta poltin kunniallisesti koko tupakan loppuun asti.
Olin ala-asteella varma, etten koskaan polta tupakkaa. Miksi ihmeessä tekisin niin, koska se maistuu ja haisee pahalle? Mutta koska koko jengi poltti, minäkin halusin kokeilla. Koulun tupakanvalistuksissa olin kuullut, että nikotiiniin jää pahasti koukkuun. Ensimmäisen tupakan jälkeen ajattelin, etten todellakaan voi jäädä koukkuun mihinkään niin ällöttävään. Mutta kuitenkin mulle kävi taas niin kuin monelle muullekin. Jäin tupakan orjaksi.

Huomaamatta tupakasta tuli yksi osa elämääni. Poltin, kun nousin sängystä aamuisin, ruokailun jälkeen, ruokailun aikana, kun odotin bussia, välitunneilla ja myöhemmin työaikana. Poltin tupakkaa välttääkseni ikävystymistä tai kun "meni hermot". Tupakalle löytyi aina hetki elämästäni. Poltin urheilusuorituksenkin jälkeen. Kaikista enemmän kuitenkin luulin tarvitsevani tupakkaa sosiaalisissa tilanteissa. Ajattelin, että parhaimmat juorut jäävät kuulematta, jos en polta. Kaikki muutkin kun polttavat!

Katsotaan vähän lukuja. Olen nyt 26-vuotias eli olen polttanut 13 vuotta. Olen siis polttanut yhteensä 4745 päivää. En koskaan ole ollut himopolttaja, noin 10-20 tupakkaa päivässä. Ajatellaan, että tupakka-aski on näiden vuosien aikana maksanut keskimäärin 3€. Näiden laskutietojen mukaan olen siis käyttänyt tupakkaan rahaa noin 14 000 euroa... auts.

Ainoa asia,
mistä tupakoimattomat
jäävät paitsi
on tämä mahtava tunne,
kun ei enää tarvitsekaan
tupakkaa.


Tasan kolme viikkoa sitten luin kirjan "Stumppaa tähän!". Sen on kirjoittanut englantilainen Allen Carr, joka kehitti vuonna 1983 EASYWAY-menetelmän. Carrin mukaan emme todellakaan saa nautintoa polttamisesta. Päinvastoin. Jokaisen tupakan jälkeen nikotiinin vieroitusoireet alkavat välittömästi. Carrin mukaan myös ainoa syy, miksi emme lopeta tupakan polttoa on pelko. Carr itse lopetti kuin seinään poltettuaan tupakkaa 30 vuotta, pahimmillaan sata savuketta päivässä. Hän kuoli keuhkosyöpään vuonna 2006.


Lopetin tupakoinnin tasan kolme viikkoa sitten. Helppoa se ei ole ollut, mutta en ikinä olisi onnistunut siinä ilman tätä kirjaa. Ainoa asia, mistä tupakoimattomat jäävät paitsi on tämä mahtava tunne, kun ei enää tarvitsekaan tupakkaa.

Vera