Kasvun vuosi

Tämän vuoden viimeinen päivä. Vuosi, jota en unohda ikinä. Olen kasvanut ihmisenä miljoona kertaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Olen ollut onnellinen. Tai ainakin luulin olevani. Nyt tiedän, että olen ainoa, joka voi tehdä minut onnelliseksi.

Olen ollut surullinen. Ja opin, että ainoastaan ystävät (ja äiti, maailman paras äiti onkin), pystyvät nostamaan minut takaisin jaloilleni.

Annoin anteeksi ihmiselle, joka satutti 

minua enemmän kuin kukaan ikinä.

Olen ollut liian kiireinen. Opin käyttämään ajan paremmin. Nyt tiedän, milloin pitää rauhoittua. 

Olen oppinut ajattelemaan enemmän muita ihmisiä. Nyt sydämestäni riittää kaikille palanen. Kiitos tästä kuuluu eräälle tärkeälle.
Olen ollut liian katkera. Annoin anteeksi ihmiselle, joka satutti minua enemmän kuin kukaan ikinä. Enkä koskaan enää halua olla katkera.

Lopetin tupakanpolton, vaikka ennen luulin, että polttaminen parantaa itsevarmuuttani. 

 
 En luottanut itseeni. Nyt tiedän, että voin tehdä elämässäni asioita, mitä MINÄ itse olen aina halunnut tehdä. 

Opin juoksemaan, vaikka ennen luulin vihaavani sitä. Lopetin tupakanpolton, vaikka ennen luulin, että polttaminen parantaa itsevarmuuttani.

Opin nauttimaan työstäni. Pitkät piuhat, mutta vuosi siihen meni, että tajusin kuinka hyvässä firmassa olen töissä. Ja työkaverit ovat parhaimpia ikinä.

Opin rakastamaan aikaisempaa elämääni ja luottamaan tulevaisuuteen. Ja ennen kaikkea, nyt osaan maalata seiniä pirun hyvin. 

Tässäpä idolini vuosien takaa. Ja edelleen Kaija vaan rokkaa. 

Hyvin, hyvin rakas ystävä omisti tämän biisin minulle. Menin sanattomaksi.

P.S. En tee uuden vuoden lupausta, koska teen jo kaikkea mitä haluan. Toivon vain, että ensi vuosi olisi edes puoliksi niin hyvä kuin 2011!

Terveisin Vera, joka maalasi vuoden sisällä kaksi kämppää, lähes yksin. Noin 170 neliötä.