sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Whitney Houston ja minä


Kun Michael Jackson kuoli, en ymmärtänyt sitä, että monet itkivät. Eiväthän ne olleet koskaan nähneet, saati sitten tunteneet häntä! En käsittänyt sitä, että idolin kuolema voi koskettaa niin paljon. No nyt käsitän.

Silloin kun Asematunneli oli vielä Steissi,
 Whitney oli mukana hengailemassa.

Kenenkään muun tähden musiikki ei ole seurannut elämässäni niin kauan kuin Whitney Houstonin. Kun teininä, 90-luvun lopussa, itkin suuren rakkauteni perään, Whitney oli paikalla lohduttamassa: Heartbreak Hotel . Kun usko itseeni petti, Whitney tiesi, miten se saadaan takaisin: Tell me no .

Haha. Silloin kun Asematunneli oli vielä Steissi, Whitney oli mukana hengailemassa: It´s not right but it´s okay .

Tämän biisin omistin henkilölle, joka vaikutti elämässäni liiankin pitkään. Whitney tiesi taas oikeat sanat: Whatchulookinat . Vuonna 2010 rakastuin päättömästi ja tunsin olevani tärkein NAINEN maan päällä. Jaoimme Whitneyn kanssa kaiken, myös ilon: Million dollar bill .

Whitney Houstonin musiikki ei kuole koskaan, koska suuret tähdet eivät sammu ikinä.
 Ainakaan minun elämästäni.


Vinyylilevy Whitneyn omaa nimeä kantavasta albumista, mikä julkaistiin vuonna 1985.
Makuuhuoneen seinällä, muiden tähtien joukossa.


Kiitos Whitney tuestasi!
Vera









sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Tarvitseeko Suomi presidentin?

Presidentti-instituutio homehtuu käsiin. Se on lähes sata vuotta vanha ja ainoa muutos on ollut presidentin vallan vähentäminen. Oikein nauratti, kun luin instituution virallisia nettisivuja. Ensinnäkin, sivut ovat visuaalisesti kuin toisen maailmansodan ajalta. Toiseksi, siellä ei puhuta sanallakaan Tarja Halosesta. Kaiken huippu on se, että palkkiokohdassa presidentin liksa ilmoitetaan markoissa. Katsokaa vaikka itse.



 Saako Suomen kansa rahalle 
vastinetta, kun presidentin ainoa järkevä 
tehtävä on maan edustaminen.

Haluaisin todella nähdä, olisiko Suomi nyt erilainen, jos presidentti-instituutio olisi lakkautettu 12 vuotta sitten. Halosta ei olisi valittu presidentiksi, vaan "valta" olisi siirretty vaikkapa pääministerille tai ulkoministerille.
Onhan Halonen saanut paljon hyvää aikaiseksi. Uskon, että hienoin meriitti on ollut tasa-arvon edistäminen. Mutta Halonen oli vaikuttanut jo pitkään politiikassa ennen presidentin virkaa, joten hän olisi varmasti pystynyt samoihin asioihin ilman presidenttiyttäkin.

Tänään presidentin virkaan valitun Sauli Niinistön veroton palkkio tulee olemaan 160 000 euroa vuodessa. Neljänneksen enemmän kuin Halosella. Lisäksi presidentin asunto ja sen kustannuspito, lämmitys, valaistus ja sisustus maksetaan valtion kassasta. Eli verorahoista. Puhumattakaan presidentin eläkkeestä, joka on 60 prosenttia palkkiosta. Saako Suomen kansa rahalle vastinetta, kun presidentin ainoa järkevä tehtävä on maan edustaminen. Voisiko tämän rahan käyttää johonkin muuhun? Ironisesti sanottuna vaikkapa siihen, että suomalaisten pääkopat pysyvät terveinä.

Presidentti-instituutiota tuskin lopetetaan koskaan. Mutta pienehkö päivitys olisi paikallaan. Jos se on liikaa vaadittu, niin ainakin nettisivut voisi uudistaa useammin kuin 12 vuoden välein.

Ei muuta.
Vera

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Tyhmästä aikuisesta kärsii pieni lapsi


Maailmassa tapahtuu paljon kaikkea pahaa, joista saamme viestimien kautta lukea päivittäin: Terrori-iskut tappavat satoja siviilejä, koulusurmaaja ampuu toverinsa tai hullu norjalainen tappaa kymmeniä leiriläisiä. Näitä tapauksia yhdistää yksi tekijä. Ihminen. Aikuinen ihminen.

Eilen illalla, 3.1.2012, 11-vuotias tyttö sai surmansa rattijuopon takia. Kävelymatkan päässä meidän kotiovelta känninen ääliö ajaa pienen lapsen päälle. Tekijä on syyllistynyt useaan rattijuopumukseen jo aikaisemmin.

Kysynpä vain. Teemme aikuisena monia virheitä, mutta miten paljon pahaa pitää tapahtua, että niistä virheistä otetaan opiksi? 

Luemme viestimistä päivittäin, mitä pahaa ihminen on tehnyt. Järkytymme vähän tai järkytymme paljon. Aina, kun uhrina on lapsi, järkytymme paljon. Viisi vuotiaan tytön äitinä voin sanoa ettei mikään, ei kerta kaikkiaan mikään järkytä, suututa, vituta, raivostuta, itketä, harmita, kiukuta niin paljon kuin tämä: TYHMÄN aikuisen takia viattoman tytön elämä päättyi.


Tytön omaisille, erityisesti vanhemmille. Syvä osanotto.

 P.S. Pieni lohtu uhrin vanhemmille tai läheisille, mutta toivoisin, että tämän jälkeen perheen pienimpien kanssa jutellaan aiheesta. Koskaan ei voi liikaa painottaa varovaisuutta liikenteessä. Aikuiset kun ovat... no, tolloja. 

Yksi tyttäreni lempibiiseistä. Tämä on kaikille. 
Lapsille hyvä opetus, aikuisille mietittävää.

Ei muuta.
Vera



lauantai 31. joulukuuta 2011

Kasvun vuosi

Tämän vuoden viimeinen päivä. Vuosi, jota en unohda ikinä. Olen kasvanut ihmisenä miljoona kertaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Olen ollut onnellinen. Tai ainakin luulin olevani. Nyt tiedän, että olen ainoa, joka voi tehdä minut onnelliseksi.
Olen ollut surullinen. Ja opin, että ainoastaan ystävät (ja äiti, maailman paras äiti onkin), pystyvät nostamaan minut takaisin jaloilleni.

Annoin anteeksi ihmiselle, joka satutti 
minua enemmän kuin kukaan ikinä.

Olen ollut liian kiireinen. Opin käyttämään ajan paremmin. Nyt tiedän, milloin pitää rauhoittua. 
Olen oppinut ajattelemaan enemmän muita ihmisiä. Nyt sydämestäni riittää kaikille palanen. Kiitos tästä kuuluu eräälle tärkeälle.
Olen ollut liian katkera. Annoin anteeksi ihmiselle, joka satutti minua enemmän kuin kukaan ikinä. Enkä koskaan enää halua olla katkera.

Lopetin tupakanpolton, vaikka ennen luulin, että polttaminen parantaa itsevarmuuttani. 
 
 En luottanut itseeni. Nyt tiedän, että voin tehdä elämässäni asioita, mitä MINÄ itse olen aina halunnut tehdä. 
Opin juoksemaan, vaikka ennen luulin vihaavani sitä. Lopetin tupakanpolton, vaikka ennen luulin, että polttaminen parantaa itsevarmuuttani.
Opin nauttimaan työstäni. Pitkät piuhat, mutta vuosi siihen meni, että tajusin kuinka hyvässä firmassa olen töissä. Ja työkaverit ovat parhaimpia ikinä.
Opin rakastamaan aikaisempaa elämääni ja luottamaan tulevaisuuteen. Ja ennen kaikkea, nyt osaan maalata seiniä pirun hyvin. 


Tässäpä idolini vuosien takaa. Ja edelleen Kaija vaan rokkaa. 
Hyvin, hyvin rakas ystävä omisti tämän biisin minulle. Menin sanattomaksi.


P.S. En tee uuden vuoden lupausta, koska teen jo kaikkea mitä haluan. Toivon vain, että ensi vuosi olisi edes puoliksi niin hyvä kuin 2011!

Terveisin Vera, joka maalasi vuoden sisällä kaksi kämppää, lähes yksin. Noin 170 neliötä.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Joulu on taas, Joulu on taas... paitsi 8500 lapsella

Lisää kuvateksti
Tahtoisin opettaa tyttärelleni pari asiaa joulusta. Haluan, että hän osaa arvostaa joulussa oikeita asioita. Haluan, että hän oppii antamisen ilon.

Meillä ei hukuta tänään lahjoihin, vaan keskitytään siihen mikä on kaikkein tärkeintä.

Lahjoista saa ja pitääkin iloita, mutta annetaan se ilo myös muille. Pelkästään Helsingissä on noin 8500 lasta ja nuorta lastensuojelun piirissä.

Lahjoita joulumieltä, vielä ehtii!

Viettäkää lämmin joulu läheisten seurassa. SE on kaikkein tärkeintä.

Hyvää joulua!

Vera

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kolme luottoa=avain onneen

Onnellisuutta on vaikea määritellä, koska jokainen kokee sen eri tavalla. Jokaisella on omat tärkeät juttunsa.

Elämässäni on paljon asioita, kuten perhe, ystävät ja koti, mitkä tekevät minut onnelliseksi.
Kuitenkin, näiden kliseiden jälkeen, naisen kolme tärkeintä avainta parempaan elämään ovat ehdottomasti luottokampaaja, luotto-autokorjaamo ja luottosuutari. 
Uskomatonta mutta totta, olen löytänyt nämä kaikki ennen kuin täytän kolmekymmentä. 

Seuraavaksi silkkaa mainontaa:

Kampaaja, jonka luokse voin mennä eikä hiuksista tarvitse vaihtaa sanaakaan:


Autokorjaamo, missä rakastetaan autoja, ei rahaa:


Suutari, joka arvostaa kanta-asiakasta. Ja kenkiä:


Ei muuta.

Vera









maanantai 12. joulukuuta 2011

Tämähän vaatii ihan blogimerkinnän

Mehän ollaan melkein julkkiksia! Muhahah! Hyvä me!

Ammattilaiset asialla

Tosin, kaveri puhuu puhelinmallista vaikka kyseessä oli tietty väri. Mutta kuitenkin, tilanne oli hyvinkin koominen. :D

Vera